Onko poliittinen järjestelmämme rikki, kun äänestäjät karkaavat perinteisistä puolueista sitoutumattomien ryhmien pariin? Lapin Kansa nosti pääkirjoituksessaan (8.5.2025) tämän huolestuttavan trendin – mutta mistä se oikein kertoo?
Kirjoituksessa viitataan huhtikuussa käytyjen alue- ja kuntavaalien tulokseen ja siitä seuranneeseen jälkipyykkiin sitoutumattomien ryhmittymien kiistattoman kannatuksen kasvun jatkuessa. Erikoista kirjoituksessa on se, että siinä nostetaan sitoutumattomien ryhmien tekemästä yhteistyöstä aluevaalien osalta. Kuitenkin Lapin liiton verkkosivuilla lukee, että valtuuston on vastattava viimeisen kunnallisvaalien tulosta. Kuntavaaleissa nämä ryhmittymät eivät toimineet yhteisellä linjalla, vaan keskittyivät yksittäisiin asioihin – joko vastustaen tai ajamalla niitä. Liki 10 % kokonaiskannatus oli kuitenkin vaikuttava ja sillä saavutettu edustuksellinen paikkajako on huima. Yksi sitoutumaton ryhmittynä oli kuitenkin tätäkin suurempi. Nukkuva puolue. Ehkä tulisi miettiä myös kuka edsutaa tätä ryhmittymää?
Kuntapolitiikka kriisissä – jumiutuuko päätöksenteko yksittäisistä asioista?
Olen huolissani tästä kehityssuunnasta, joka on ajanut sitoutumattomien ryhmien kasvuun ja yleistymiseen. Poliittiset puolueet ovat epäonnistuneet omassa toiminnassaan, koska niin moni kokee ne vieraiksi ja sanoman itselle sopimattomaksi. Vai olemmeko me äänestäjät unohtaneet kompromissien ja sopimisen arvon? Yhteisten asioiden ajaminen ei onnistu, jos ei ole halua etsiä ratkaisuja , joissa kompromisseja on pakko tehdä.
Maailma kehittyy valtavaa vauhtia ja nykyinen poliittinen järjestelmä ei tahdo pysyä kehityksessä mukana. Kuntien tehtävät lisääntyvät ja muuttuvat samaan aikaan kun alueet eriytyvät ja kunnat painivat väestön ikääntymisen, lapsien syntyvyyden laskun ja elinvoiman rakenteiden murroksen kanssa. On tehtävä isoja ja kipeitäkin päätöksiä yhä nopeammalla sykkeellä. Tässä päätöksenteossa on varmistettava, että myös päätöksentekokyky säilyy. Jos sitoutumattomilla ryhmillä on yhteinen näkemys vain yhdestä aihealueesta, se tuo kunnanhallituksen ja -valtuuston kokonaispäätöksentekoon uudenlaisen jännitteen. Jos jokaista yksittäistä asiaa joudutaan käsittelemään erityisenä, kuntien päätöksenteosta tulee kokopäivätyöhön verrattavaa toimintaa.
Miten puolueet voivat palauttaa luottamuksen?
Jokaisen olemassa olevan puolueen tulisi tarkastella omaa toimintaansa ja sanoittaa ne tärkeimmät arvot joita luvataan ajaa. Tämän jälkeen ne tulisi vielä pystyä tuomaan ihmisten tietoisuuteen, jotta jokainen voi sieltä omansa löytää. Myös uusille puolueille voi olla tilausta, mutta olisi kaikkien etu että niillä olisi laajempi arvopohja kuin yhden asian vastustaminen.
Puolueen ja ehdokkaan valinnassa on paljon samaa kuin elinikäisen elinkumppanin valinnassa: Ei ole olemassa sellaista, joka kaikilla osa-alueella pystyy odotukset täyttämään. Se kuitenkin riittää, jos ne tärkeimmät arvot ovat yhteneväiset ja vähemmän tärkeistä voi neuvotella sekä opetella sietämään.
Itse valitsin Keskustan – mikä ohjaa sinun valintaa?
Kenties poliittinen järjestelmämme ei ole rikki – ehkä se vain muuttuu. Mutta muutos ei saa tarkoittaa päätöksenteon lamaantumista. Jos puolueet haluavat säilyttää asemansa, niiden on opittava kuuntelemaan äänestäjiä uudella tavalla ja tuotava päätöksentekoon lisää läpinäkyvyyttä. Itse olin ehdolla Rovaniemellä Keskustan ehdokkaana ja pääsin varavaltuutetuksi. Valitsin Keskustan, koska se edustaa tasapainoa ja vakautta. Mutta entä sinä? Mikä sinua äänestyspäätöksessä ohjaa?
Vastaa